Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa on voimakas sosiolingvistisen tutkimuksen traditio, ja Northern Sociolinguistic Encounters -tutkimusryhmän jäsenillä on laaja-alaisista kokemusta kielellisistä kohtaamisista sekä kielensisäisistä että -välisistä näkökulmista. Tutkimusryhmän tarkoituksena on tuoda kielellistä näkökulmaa historiallisten ja kulttuuristen kohtaamisten tutkimukseen Pohjois-Suomessa ja Skandinaviassa. Tutkimukset ja projektit rakennetaankin siten, että ne hyötyvät parhaalla mahdollisella tavalla ryhmän poikkitieteellistä synergiasta.
Suomen kielen tutkimusyksiköllä on pitkät perinteet sosiolingvistisessa tutkimuksessa. Nykyisin tutkimuksen painopisteitä ovat puhutun kielen variaatio Pohjois-Suomessa (Mantila) ja monikielisyyden tutkimus. Karjalan kielen tutkimuksessa (Kunnas) monikielisten kielidiskurssien suuntaus yhdistyy myös vähemmistökielitutkimukseen. Viime aikoina tutkimus on laajentunut suomen kielen pohjoisten varieteettien ja vähemmistökielten lisäksi monikielisen vuorovaikutuksen ja viro–suomi-kielikontaktien tutkimukseen (Frick), japaninsuomalaisten kielidiskurssien tutkimiseen (Lehto) sekä Oulun alueen uusien kielellisten vähemmistöjen tutkimiseen kieli-ideologioiden ja maahanmuuttajien kielellisen kotoutumisen muodossa (Niemelä). Tutkimusyksikön vähemmistökielitutkimukset ovat suuntautuneet myös meänkieleen Pohjois-Ruotsissa (Arola) ja kveeniin Pohjois-Norjassa (Räisänen). Suomen kielen tutkimusyksikön vähemmistökielitutkijat (Sulkala, Arola, Kunnas, Räisänen) ovat olleet mukana EU:n rahoittamassa ELDIA-tutkimusprojektissa.
Pohjoismaisen filologian tutkimusyksikössä sosiolingvistisen tutkimuksen painopiste on kielikontaktien ja kieli-identiteettien tutkimuksessa. Kielikontaktien tarkastelussa (Rossi) syvennytään yksi-, kaksi- ja monikielisyyteen sekä analysoidaan kielikontakteja ja kielenvalintaan Oulussa viimeisen neljänsadan vuoden aikana. Kielellisen ja kulttuurillisen identiteetin tutkimus keskittyy erityisesti ruotsinkielisten oululaisten kieli-identiteettikysymyksiin ja kielensäilyttämisstrategioihin. Tutkimukset tarkastelevat Oulun ruotsinkielisen lukion opiskelijoiden kieli-identiteettejä (Risto), suomenruotsalaisten identiteetin kehitystä suomenkielisessä ympäristössä (Saarijärvi), ruotsinkielisten paluumuuttajien elämää (Lepistö) ja ruotsinkielisten oululaisten kielensäilyttämisstrategioita (Weckman) sekä Tamperetta kielisaarekkeena (Kingelin-Orrenmaa). Tutkimusten tavoitteena on selvittää, kuinka Oulun ruotsinkieliset asukkaat ennen ja nyt ovat kokeneet ja kokevat kulttuurisen ja kielellisen identiteettinsä, sekä millaisin keinoin kieltä ja kulttuuria on ylläpidetty aiemmin ja kuinka niitä ylläpidetään ja viedään eteenpäin nykyään. Tutkimukset luovat kuvaa Oulun ruotsinkielisten kielitilanteesta.
Giellagas-instituutin tutkimuksissa keskitytään tarkastelemaan saamelaisten ja naapuriryhmien kohtaamisia, ja insituutin tutkimuksen päätehtävänä on kaiken sen tiedon lisääminen, joka koskee saamelaisten kieliä, historiaa, yhteiskuntaa ja muita kulttuuri-ilmiöitä. Saamen kielen historiaa ja esihistoriaa on tutkittu laajamittaisesti. Tällä hetkellä tutkimus (Jomppanen) keskittyy erityisesti tarkastelemaan saamen kielen opetusta Oulun seudulla: sen tarvetta, toteutumista ja tulevaisuudennäkymiä.